Työaikalaki

Mitä työntekijän työajasta säädetään laissa ja työehtosopimuksissa? Nämä asiat työnantajan pitää ottaa huomioon.

Työajan käytöstä on säädetty työaikalaissa. Lisäksi eri alojen työehtosopimukset (TES) määrittelevät omia lisäyksiään työaikaan. Alle 18-vuotiaan tekemään työhön sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia.

Työaikalainsäädäntö

Työaikalaissa määritellään työajan käyttö yleisesti sekä erityistapaukset, kuten varallaolo, työajan jaksotus ja lyhentäminen. Lisäksi työaikalaissa on määritelty erikseen ohjeistus säännöllisen työajan ylittämiselle, lisätyölle, aloittamis-ja päättämistyölle, hätätyölle, yö- ja vuorotyön järjestämiselle, lepoajalle sekä sunnuntaityölle. Lisäksi työaikalaissa on ohjeistus työaikaa koskevan kirjanpidon sekä asiakirjojen laatimisesta.

Työajaksi katsotaan varsinaiseen työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on oltava työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työmatkaa ei yleensä lueta työaikaan. Työaikalakiin kirjatun yleissäännöksen mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Tietyllä aloilla, kuten turvallisuus ja terveydenhuoltoalalla on työaika voitava järjestää niin, että töissä voidaan olla kerrallaan yli 8 tuntia vuorokaudessa. Tällöin voidaan soveltaa työajan jaksottamista, jolloin työaika on enintään 120 tuntia kolmen viikon pituiselle jaksolle tai 80 tuntia kahdelle viikolle.

Työaikalakia ei kuitenkaan sovelleta tiettyihin ryhmiin (poikkeuksena lain §15 lyhennetty työaika, kun kyseessä esim. hoitovapaa ja varhaiseläke), kuten papit ja muut uskonnollisia toimituksia tekevät työntekijät; kalastus, poron- ja metsänhoitotyötä tekevät sekä johtavassa asemassa olevat työntekijät.

Yrittäjän ei tarvitse omalla kohdallaan välittää työaikalain säädöksistä: työtä saa laillisesti tehdä kellonajoista ja päivämääristä välittämättä.

Ylityö ja lisätyö

Säännöllisen työajan ylittävää työtä, eli ylityötä kertyy helposti, varsinkin aloittavissa yrityksissä, ja yrityksissä joissa resurssit ovat tiukassa. Tästä on kuitenkin säädelty työaikalaissa, siten että ylityötä voi teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana, ja enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Lisätyö puolestaan tarkoittaa työnantajan pyynnöstä sovitun työajan lisäksi tehtyä työtä, joka ei ylitä säännöllistä työaikaa, esim. ylimääräinen työvuoro.

Ylityöstä maksetaan korotettua palkkaa sen mukaan, mitä työaikalaissa tai työehtosopimuksessa on määritelty. Lisätyöstä on maksettava vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Ja on huomioitava myös se, että työntekijältä on saatava erillinen suostumus yli- ja lisätöiden tekemiseen.

Työnantaja tai työnantajien yhdistys, joka toimii koko maassa, sekä vastaavanlainen työntekijöiden yhdistys voivat poiketa työaikalaista sopimalla säännöllisestä työajasta työehtosopimuksessa. Tällöinkin säännöllinen työaika saa kuitenkin olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Esimerkiksi PAM:n alaisen kiinteistöpalvelualan TESissä ja Rakennusliiton talonrakennusalan TESissä säännöllinen työaika poikkeaa laista ja myös jaksotuksissa on eroja.

Työnantaja, jonka sopimusalalla on työehtosopimus, voi yhdessä henkilöstön valtuuttaman edustajan (esim. luottamusmies) tai henkilöstöryhmän kanssa sopia säännöllisen työajan järjestelyistä mainitussa työehtosopimuksessa määrätyllä tavalla ja siinä määrätyissä rajoissa.